Uhri, syyttäjä, pelastaja – draamakolmion roolit ovat työyhteisöissä arkipäivää

Aina kun olemme tekemisissä muiden ihmisten kanssa, oli kyse sitten ystäväporukasta tai työyhteisöstä, meillä on taipumus ottaa itsellemme tilanteessa jokin rooli. Psykologi Stephen Karpman kutsui tätä roolileikkiä draamakolmioksi. Se on kuin ihmissuhteiden realityshow, jossa on kolme pääroolia: uhri, syyttäjä ja pelastaja.

Se, minkä roolin omaksumme, riippuu persoonastamme ja tilanteesta.

1. Uhri surkuttelee itseään, ja ajattelee että ongelmat ovat muiden syytä, hän ei voi niille mitään. Uhri vetää pelastajia puoleensa.
2. Syyttäjä nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja löytää vikoja muista. Tässäkin tapauksessa ongelmien syyt löytyvät muualta kuin hänestä itsestään. 
3. Pelastaja ei luota muiden kykyyn ratkoa asioita vaan rientää pyytämättä apuun. Hän mikromanageeraa ja pitää itseään suorastaan korvaamattomana.

Roolit eivät ole pysyviä vaan saattavat hetkessä vaihtua esimerkiksi niin, että uhri puolustautuukin esittämällä vastasyytöksen. Näin tämä kolmio pyörii edestakaisin ja draamaan osallistuvat kuluttavat energiaansa täysin turhaan ja epäolennaiseen roolipeliin. 

Rooleilla peitetään epävarmuus ja turhautuminen

Draamakolmio on hyvinkin tyypillinen ilmiö työyhteisöissä ja kaikilla organisaatiotasoilla. Varsinkin kovien tulospaineiden alla vuorovaikutus saattaa helposti lipsahtaa draama-asetelmiin, syitä ongelmiin haetaan ulkopuolelta. Se on ymmärrettävää ja inhimillistä, piiloudumme roolien taakse peittääksemme oman epävarmuuden ja turhautumisen. 

Ongelmat eivät valitettavasti ratkea eikä tilanne edisty, jos faktat peitetään draaman alle. 

Draamakolmiosta voi kuitenkin päästä ulos siirtämällä fokus pois tunteesta ja keskittymällä vain rationaalisiin tosiasioihin. Se ei aina ole helppoa, mutta esimerkiksi aikaisemmin esittelemäni FORDEC-malli on siihen hyvä apu. Eli pysähdytään miettimään mitkä ovat faktat, vaihtoehdot ja mahdolliset riskit, toimitaan niiden pohjalta ja arvioidaan lopputulema.

Draamakolmiosta voi päästä ulos siirtämällä fokus pois tunteesta ja keskittymällä vain rationaalisiin tosiasioihin.

Draaman sijaan keskity kasvuun

Kun draamakolmio käännetään päälaelleen, saadaan kasvukolmio. Siinä ei lähdetä syyttämään vaan haetaan ratkaisuja ja löydetään uusia mahdollisuuksia, tunnevoiman sijaan keskitytään rationaalisiin asioihin. Ei riennetä pelastamaan ketään, vaan tarjotaan empaattista yhteistyötä. Syyttämisen sijaan pyritään lisäämään itsevarmuutta. Ei heittäydytä uhrin asemaan, vaan otetaan vastuu omasta toiminnasta. 

Kuva mukailtuna: Brando Louhivaara

Moni esihenkilöasemassa oleva on värienergialtaan punainen, eli päättäväinen, nopea toimimaan, tuloshakuinen sekä suorapuheinen. Sellainen käytös tulkitaan helposti syyttämiseksi, vaikka punaisen tarkoitus olisi vain saada asioita eteenpäin. Eräs johtaja tuskaili minulle kerran, miksei hän koskaan saa tiimiltään palautetta ja vastinetta, kaikki vain hiljenivät. Punaisena persoonana hän ei ymmärtänyt, että hänen tapansa pyytää palautetta ja haastoa tulkittiin tiimissä päällekäyväksi ja syyttäväksi. Tiimiläiset reagoivat siihen vetäytymällä.

Vaikka Karpmanin jaottelu saattaa ensinäkemältä tuntua hieman dramatisoidulta, siinä on kuitenkin paljon perää. Seuraavan kerran kun olet hankalassa keskustelutilanteessa, mieti asetelmaa draamakolmion viitekehyksestä, se voi auttaa pääsemään asiassa eteenpäin.  Kuten Karpman sanoi: Jos huomaat olevasi draamassa, hyppää pois näyttämöltä. 

”Jos huomaat olevasi draamassa, hyppää pois näyttämöltä.”